sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Päivä kerrallaan..

Täytyypä todeta tähän alkuun, että juhannus ei ehkä tuntunut ihan juhannukselta. En tiedä, miksi näin on. Syötiin hyvin ja grillailtiin illalla. Jotenkin ei vain ole juhannusfiilis. Tiedänpä ehkä siihen syyn..

Maalla olisi paljon tekemistä. Tiedän heti muutaman työn, jotka odottavat tekijäänsä. No, minä ehdin kyllä. Eipä minulla ole kiire minnekkään. Aika monet päivät ovat vain samanlaisia. Joskus kaipaisi edes pientä muutosta arkeen. Eilen päivää piristi se, kun Byry päätti tekaista maailmaan pienen sonnipojan. (Kuvaa alempana.)

Kesä on kaunista aikaa. Sain valmistujaislahjaksi ihanan valkoisen ruukkuruusun, joka nyt kasvaa hyvää vauhtia terassin pöydällä. Kohta joutuukin jo laittamaan sen uuteen ruukkuun.. Pihlajat kukkivat ja pihalla tuoksuu ihanalta.. Samoin lumipallopensas. Se on kaunis, vaikkakin aika vaatimaton.

Kullan kanssa yhteinen kotikin olisi ihana. Vaikka kaksio.. Sinne saisin kaikki ihanat tavarani ja koriste-esineeni. Saisin pitää niitä juurikin haluamillani paikoilla. Tämäkin unelma on vain niin monen oven takana vielä..










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti